Kaisan Caféssa kuhisee tiukkojen rajoitusten purkauduttua
Mikä on paras tapa viettää hyppytuntia Tapiolassa? Oikea vastaus on ehdottomasti Kaisan Caféssa. Kello on puoli yksi, kun kävelen liukuportaita alas Ainoan ensimmäiseen kerrokseen. Ihana pullantuoksu leijuu minua vastaan. Kahvilan ulkopuolella on pitkä jono ihmisiä odottamassa omaa vuoroaan. Tiskin takana käy kuhina, kun työntekijät ottavat vastaan tilauksia. Asetun jonon perälle. Palvelu on erittäin nopeaa ja hyvää. Tilaan pienen kaakaon ja korvapuustin. Takanani oleva nainen tilaa 10 munkkia ja kolme isoa korvapuustia. Selvästi vappujuhlat tulossa. Työntekijä laittaa ostokseni tarjottimelle ja minä maksan.
Löydän vapaan pöydän ja istun alas. Tuijotan hetken lumoavan sinisenä loistavaa kylttiä, jossa lukee kahvilan nimi. Kaisan Café on legendaarinen, tapiolalainen kahvila, joka tunnetaan etenkin isoista korvapuusteistaan ja munkeistaan. Sen perusti Kaisa Hänninen vuonna 1987. Pari vuotta sitten kahvila muutti pois rakennustyömaan tieltä kauppakeskus Ainoan tiloihin. Kiirettä huokuva kauppakeskus todella tarvitsee pienen tuulahduksen aidosta kotileipomosta.
Odottaessani kaakaon jäähtymistä tarkkailen hieman muita ihmisiä. Viereisessä pöydässä istuu kaksi eläkeläistä, jotka keskustelevat omasta terveydestään kiivaasti. Lähes kaikki paikat kahvilassa ovat varattuja. Ihmiset vaikuttavat iloisilta nähdessään toisiaan pitkästä aikaa kahvikupin äärellä. Tiukkoja rajoituksia koronavirusta koskien on viimein alettu purkaa. Mikään ei voita päiväkahveja, jotka saa juoda rauhassa kahvilassa istuskellen. Tiskin luokse on jälleen kertynyt pitkä jono, vaikka juuri äsken siellä ei ollut yhtään asiakasta.
Olen nuorin asiakas kahvilassa tällä hetkellä sillä kaikki muut asiakkaat ovat pitkälti eläkeläisiä. On pariskuntia ja yksin istuvia ihmisiä. Kaikilla on silmälasit ja he lukevat lehtiä tai selaavat puhelintaan. Vieressäni tosin istuu mies, joka syö hitaasti munkkiaan ja hörppii kahviaan tuijottaen apeasti pitkiä aikoja kaukaisuuteen. Maistan pullaa ja se maistuu niin hyvältä. Edellisestä kerrasta tässä kahvilassa olikin vierähtänyt jo hetki.
Läheinen pöytä vapautuu ja siihen tulee istumaan vanha pariskunta. Mies auttaa naisen istumaan ja kysyy mitä tämä haluaa syödä. En kuitenkaan kuule vastausta yleisen hälinän läpi. Hetkeä myöhemmin mies kantaa tarjottimella täytetyn leivän, kakkupalan ja kaksi kahvia. Molemmat istuvat hiljaa ja syövät. Huomioni kiinnittyy mieheen, joka elehti isosti käsillään toisella puolella kahvilaa. Yhtäkkiä koiran haukkuminen keskeyttää muutamaksi sekunniksi kaiken toiminnan kahvilassa.
Kello lyö yksi ja päätän rauhallisen kahvihetken tyytyväisin mielin. Kerään tavarani kasaan, vien tarjottimeni ja lähden. Koko lystin hinnaksi tuli reilu 4 euroa ja kaupan päälle sain vielä positiivisen sysäyksen loppupäivään. Kaisan Café ei petä koskaan.
Helmi
Vitsanen 