Kuten aurinko pitkän päivän päätteeksi, jään yöksi piiloon suuren horisontin peiton taakse.
Jään piiloon; sinne mentyäni alkaa muualla elämä.
Olen elämän lähde ja tuho.
Lyhyen ja pitkän aikavälin välillä.
Mikään ei kuitenkaan ole koskaan täysin rauhassa.
Paitsi hetken tai ikuisuuden valojen täysin sammuttua.
Erik Chollat
Sydämeni oli ilta-aurinko
joka hyppi ja pomppasi
lopulta kaivoon
ja aina minä jaksoin noukkia sen ylös
kerran vein sen Turkuun
kuunnellen sen hiljaista höpötystä
ja pienessä surun laukussa
toin sen lopulta takaisin
Kaikkialla tuoksui sateelta
ja ukkospilvien haituvilta
ja sen takia minulla ei ollut koskaan
sateenvarjoa mukanani
silitin ilta-aurinkoani hiljaa
vaikka se olikin rosoinen
muiden hiekkapapereista
raidallisista haaveista
joskus vielä se laskeutuu pilvelle
värjäten sen verenpunaiseksi
ja pilvi nousee keskelle taivasta
varoitukseksi sinulle
Aada Ilvonen
Talot vaeltavat sumussa
Taloilla on neljä jalkaa ja pyrstö
Minä näen ne jalat
Minä kuulen ne jalat
Minä haistan ne jalat
Minä tunnen ne jalat
Minä maistan ne jalat
Talot ovat Jukan omistuksessa Vantaalla
Ne lähtivät sieltä karkuteille
Minä en kyllä tunne niitä jalkoja
Minä näen vain näen snadisti bulit jalat
Koska talot lähtivät karkuun, ne ovat nyt minun
Aamulla viina, syksyllä nauriit
Jukka korvasi jalkansa käsillä ja lähti etsimään taloja
Onpas se hönä hyvä kirjoittamaan runoja
Lopulta Jukka saattaa löytää talot
Talot ovat ehkä Jukan näkökentässä
Jukka löytää talot heti kun hän osaa kääntää veitsen haavassa.
It is what it is.
Jukka löysi talot.
Emil Renlund
Kuu on hopeatarjotin taivaalla,
ainoa tapa nähdä se on sulkea silmänsä.
Lumi häikäisee silmäni,
valo helisee korvissani ja sieraimet jäätyvät kiinni,
kylmä tuoksu kiemurtelee kohti aivoja.
Lumi pistelee paljaita jalkojani,
kutittaa varpaita.
Kenkäni ovat lämpimät.
Heitän lumipallon,
ikkuna helähtää säpäleiksi.
Lasinsirut nousevat maasta, kiinnittyvät paikoilleen, paranevat,
hyisen toiveen sirpaleet.
Hyppään katolle.
Mutta Liiska,
sinä horjahdat
ja putoat
alas.
Liiskaksi.
Vain suloinen lätsähdys.
Pakkanen paukkuu,
aika seisahtuu,
lumihiutaleet jähmettyvät ilmaan.
Kuu himmenee hitaasti.
Liisa Harju
Vitsanen 