Vuoden kolmantena päivänä maailma pysähtyi suremaan lentokoneonnettomuutta – 148 ihmistä kuoli Boeing 737:n syöksyessä Punaiseenmereen. Minua ei kiinnostanut ollenkaan, tuossa vaiheessa oloni olivat kovin mukavat, joskin kovin ahtaat. Muistaakseni. Maailma eteni eteenpäin lentokoneonnettomuudesta ja muusta ilman minun lupaani ja jossain vaiheessa päätin sitten, ettei näin voi jatkua. Keskeytin emoni mukavan viikonlopun ja putkahdin maailmaan yhtä limaisena ja ärsyttävänä kuin maailman nuorimmalta ihmisoliolta voi odottaakin.
Minulla oli kovin kylmä. Ehkäpä aistin, että minun tulee nauttia jokaisesta kylmyyden hetkestä, jotka minulle oli siunattu. Tai sitten diivamainen identiteetti oli omaksuttu jo tuolloin. Ilmakehässä oli tuolloin 377 miljoonasosaa hiilidioksidia, mistä ei päivänpolitiikassa juuri puhuttu. Olisikohan maailma osannut arvata minun ikäluokkani olevan se, joka avaa suunsa rääkyäkseen ilman lämpötilasta myös vauvaiän jälkeen? Ehkä joku vanha viisas osasi, David Attenborough tai joku muu relevantti ikäloppu.
No joka tapauksessa viikkoa Genesikseni jälkeen Mark Zuckerberg, tuo liskoksi epäilty ehkä-ihminen, julkaisi nettisivunsa nimellä Facebook. Voin melkein kuulla tuon ajan vanhusten öyhöttävän nykynuorison tavoista käyttää aikaa jossain Naamakirjassa. Minua ei tämäkään järin kiinnostanut, vaan vein huomion Zuckerbergiltä muuttumalla keltaiseksi. Ei kun ihan oikeasti muutuin keltaiseksi tahdonvoimalla. Joskus vauvoilla on erityisiäkin kykyjä. Vanhempani sitten tuppisuina veivät minut sairaalaan. Eivät he osanneet käsitellä väärän väristä vauvaa.
Ehkä jossakin vaiheessa kaikki, tai ainakin vanhempani ymmärsivät, että en päästä heitä helpolla. Muutaman kuukauden jälkeen jopa kuuluisa opera-tenori Lucian Pavarotti ymmärsi, että nyt oli aika antaa tilaa uudelle tähdelle. Nyt oli aika antaa minulle.
Pessi Heiskanen
Päivä, jolloin synnyin, ei oikeastaan ollut päivä ollenkaan. Se oli yö, sateinen sellainen. Silloin satoi kovempaa kuin ehkä koskaan ennen, ainakin edellisenä yönä satoi. Sitä en tosin tiedä, koska en ollut olemassa vielä silloin. En millään muista oliko se vuosikymmenen myrsky vai ihan tavallinen kesäyön sade. Itse asiassa en muista seuraavan tai edes sitä seuraavan päivän säätä. Olin keskittynyt pitkälti muihin asioihin, kuten tietysti hengissä pysymiseen ja itseni tuntien todennäköisesti ympäristön havainnointiin.
Olisinko enää minä, jos olisin syntynyt muutamaa tuntia myöhemmin seuraavan päivän puolella? Hyvinkin todennäköisesti olisin. Tai ehkä minusta olisi tullut maailmankuulu rokkistara, koska juuri sinä loppukesän päivänä, kun olin päivän vanha, piti maineikas Juice Leskinen konsertin Tampereella. Syntymäpäivänäni alkoi myös siihen mennessä Suomen suurin partioleiri, Finjamboree. Liekö sillä ollut vaikutusta päätökseeni käydä joskus muinoin partiossa. Ken tietää.
Tarkalleen minun syntymäpäivänäni yhdeksänkymmentä vuotta takaperin, lähti käyntiin kauhua ympäri maailman niittänyt ensimmäinen maailmansota. Enpä olisi syntyessäni uskonut, että jotain niinkin pahaa voi olla edes olemassa. Pahin mitä saatoin silloin keksiä oli varmastikin kylmyys, pimeys tai ulkona pauhaava ukkonen. Toisaalta, olivathan asiat maailmalla silloin ihan hyvin. Ihan tasapainossa. Oli sentään vanhat ja hyvät ajat. Siksi vanhat, että ne ajat mitä silloin elin, olivat vanhimmat ajat, mitä olen koskaan elänyt, ellen toki edellisessä elämässäni ollut lehmä tai muuta vastaavaa. Siksi puolestaan hyvät, että en erityisemmin muista, että olisi ollut huonotkaan ajat. Kyseessä täytyi olla vanhat ja hyvät ajat.
Oli vain sattumaa, että en syntynyt jo edellisenä päivänä. Kävin nimittäin kiertoajelulla sairaalassa jo silloin, ilmeisestikin vain tarkistamassa, että tilat ovat riittävän hyvät tulla synnytetyksi. Ja olivathan ne, ainakin päätellen siitä vauhdista millä kampesin itseni pois kohdun ikeestä. Napanuoran ikeestä pääseminen kesti hieman kauemmin, sillä se oli päättänyt kuristaa minut hengiltä. Eipä kuitenkaan aikaakaan, kun apuun riensi sakset, ja olin vapaa. Vihdoin vapaa. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen.
Kalle Levomäki
Vitsanen 