Kuu

Kävellessään kouluun poutaisena kouluaamuna lukiolainen saattaa nähdä kirkkaan kuun taivaalla. Se katselee ihmisiä, meitä muurahaisia, avaruudesta käsin yrittäen saada selvää teoistamme. Kuu on elänyt planeettamme seurana miljardeja vuosia. Se on nähnyt eläinlajien syntymän ja kuoleman. Viimeisin näistä on dinosaurusten kausi, joka päättyi asteroidin tuhoisaan osumaan. Sen jälkeen tuli nisäkkäiden johtava aikakausi. Homo-suvun kehittyessä ihminen ja sen lähisukulainen pääsivät ravintoketjun huipulle.

Kuu kiertää maapallon ympäri noin kuukaudessa ja näkee tämän eri puolet kierroksensa aikana. Kuun valo valaisee öisen taivaan ja tuo valoisuutta synkimpään pimeään. Jos se osaisi ajatella, kuu varmasti haluaisi lämmittää meitä valollaan, kuten aurinko lämmittää. Toisaalta kuulla on oma tärkeä tehtävänsä, jonka se varmasti tajuaisi, jos kykenisi tällaiseen rationaaliseen ajatteluun. Aurinko lämmittää ja tuo turvaa sekä varmuuden tunnetta päivään, kun taas kuu opastaa yöhön eksyneitä takaisin koteihinsa turvaan. Ihminen tarvitsee molempia näistä pitääkseen kehonsa tasapainoa yllä. Kuunvalo kertoo aivoille, että nyt on yö ja täytyy rauhoittua nukkumaan, kun taas aurinko antaa energiaa.

Kuuta on palvottu pitkään. Sillä on ajateltu olevan yliluonnollisia ominaisuuksia. Tämän lisäksi moni nauttii kuun personifikaatiosta. Ajan kuluessa on pystytty todistamaan, että kuu vaikuttaa moneenkin asiaan ihmisissä sekä luonnossa vuorovedestä uneen. Toisaalta moni asia kuusta on myös luultu väärin. Usein ajatellaan, että kuulla on jonkinlainen mystinen voima, joka voi tasoittaa kehon sisäisiä epätasapainoja. Jotkut saattavat kuvitella, että kuun valossa kylpeminen palauttaisi kehon pois epätasapainon tilasta.

Mitähän kuu ajattelee meistä nähdessään, että käymme näin aggressiivisesti toistemme kimppuun? Se näkee, kuinka samanlaisia olemme. Lähes kaikkialla, mihin se katsoo, lapset leikkivät, nuoret opiskelevat ja käyttävät vapaata tahtoaan, vanhemmat pitävät huolta lapsistaan, ja vanhimmat jakavat viisauksiaan nuoremmalle sukupolvelle. Kaikkialla toistuu sama kaava. Katsoipa kuu mihin tahansa, kaikki ihmiset näyttävät samoilta ja käyttäytyvät samalla tavalla. Jos niinkin pieni asia universumissamme kuin kuu näkee meidät samanlaisena, miksi taistelemme keskenämme? Miksi emme pyrkisi rauhanomaiseen dialogiin varsinkin digitalisaation ja globalisaation äärellä? Maapallomme pienenee entisestään globalisaation myötä, ja välimatkat lyhenevät. Entä jos emme käyttäisi kaikkea energiaa ja innovaatiokykyä sotakaluston kehittämiseen? Jos käyttäisimmekin edes murto-osan nykyisestä positiiviseen, valtioiden välejä parantavaan toimintaan, missä olisimme silloin?

Kuuhun yhdistetään monia ihmisiä haavoittavia tunteita, kuten rakkautta ja surua. Romanttinen tähtitaivaan, varsinkin kuun, katselu on yksi populaarikulttuurin esimerkki kuuhun liittyvistä tunteista. Tästä syystä jotkut saattavat toivoa kuulta tasapainoa näihin tunteisiin. Loppujen lopuksi kuu on vain taivaankappale, joka on irronnut maapallosta asteroidin takia. Emme voi toivoa kuulta mitään taikka esittää sille mitään. Toki kuvitteellista tukea kuusta voi hakea, mutta minkäänlaista konkreettista esimerkkiä sen avusta ei ole vielä toistaiseksi saatu. Plasebon tunne tällaisesta saattaa syntyä. Tosiasia on, että kuu tulee aina jättämään vastauksensa sanomatta, kaikista omista tunteista ja toiveistamme huolimatta. (V.A.)