Vierailin yhdessä muun ÄI14YH09-kurssiryhmän kanssa Amsterdamissa, Alankomaissa. Media ja vaikuttaminen -nimisen koulukohtaisen opintojakson tavoitteena on “tarjota tilaisuuksia ajattelukyvyn kehittämiseen laaja-alaisesti ja oppiainerajat ylittävästi” ja “kehittää kriittistä ja luovaa ajattelua itsenäisesti ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa”, keskiössä on tarkoitus oppia “analysoimaan, tulkitsemaan ja soveltamaan itse erilaisia vallan ja vaikuttamisen keinoja”.
Sunnuntai 19.4. alkaa herätyskelloni soidessa viiden maissa, suuntana Helsinki-Vantaan lentoasema. Kurssiryhmämme yhteinen lento nousi kahdeksan maissa ja saavuimme Schipholin lentoasemalle kello kymmenen paikallista aikaa. Matka asemalta Hans Brinker -hostellille sujui varsin vaivatta, lähimaksulla sai lipun junaan ja ratikkaan. Jätimme matkalaukkumme hostellin varastoon ja piipahdin itse läheisessä Albert Heijn -supermarketketjun myymälässä.
Elintarvikekauppojen valikoima ei poikkea kauheasti suomalaisista, muuten kuin että matkamuistoja myydään varsin monessa ympäri kaupunkia. Amsterdamin ainut miinus kannabiksen kuvottavan ja lähes kokonaisvaltaisen hajun lisäksi on ihmispaljous, nimittäin turistikohteet ovat paljon täydempänä ja kadut ahtaampia kuin Suomessa. Saamme lopulta huoneemme, jotka olivat sisustukseltaan olivat varsin spartalaisia, mutta käytännöllisiä ja ainakin sänkyni oli hyvin pehmeä.
Ensimmäinen varsinainen turistikohteemme oli holokaustissa kuolleen juutalaistyttö Anne Frankin talo, jonka ahdas lisäsiipi, jossa Frank perheineen ja kohtalotovereineen piilottelivat toisen maailmansodan aikaan, oli hyvin klaustrofobinen korkeine portaineen ja turistimäärineen. Kierros on silmiäavaava ja lähes käsinkosketeltava kurkistus Frankin elämään. Vierailuamme taloon edelsi muutaman opiskelijan kurssiesitys holokaustin historiasta Alankomaissa.
Kaupunki itsessään kuitenkin on varsin turistiystävällinen, sillä ilman julkista liikennettäkin pärjää todella hyvin, jossei lentokentän ja keskusrautatieaseman välistä matkaa lasketa. Mielestäni suurin ongelma kuitenkin oli sotkuisuus, lasinsiruttomat ja roskattomat kadut olivat hyvin harvassa. Frankin talon jälkeen suuntana oli Vondelpark-puisto, jossa tapaisimme Sotaa ja historiaa -podcastin toisen tekijän, Vikke Valtasen. Matkan varrella suuri osa kävi pikaisesti sopivasti nimetyssä Spar Byzantiumissa ostoksilla. Valtanen kertoi lukiovuosistaan, podcastin tekemisestä, elämästään Alankomaissa ja työstään puolustusteollisuudessa ja vastaili haastattelijoittemme kysymyksiin. Illallistin Valtasen, opettajiemme ja muutaman muun opiskelijan kanssa läheisessä ravintolassa, kaikenlaista voi tapahtua, kunhan uskaltaa heittäytyä mukaan!
Toinen päivä alkaa aamupalalla hostellissa ja yllätystehtävällä, joka onneksi oli kohdennettu jokaiselle ryhmälle. Sain parini kanssa tehtäväksi kuvata uskontojen näkyvyyttä kaupungissa, mikä lopulta sujui suhteellisen helposti. Näitten yllätystehtävien pohjalta tehdyt suulliset, kuvien värittämät esitelmät pidettiin illalla hostellissa.
Amsterdamin keskusrautatieaseman piensatamalta pääsi lautalla ilmaiseksi NDSM-nimiseen naapurustoon, jossa on paljon kantaaottavaa katutaidetta ja abstraktiakin taidetta, esimerkiksi konteista rakennettu suuri kaari. Käväisin pikaisesti Albert Heijnissä ostamassa paikallista herkkua, stroopwafeleita, kaksikerroksisia keksejä, joitten välissä on siirappia, toisinaan karamellia. Erittäin herkullisia!
Päivän kuitenkin on jatkuttava muualla, ja käymme kävelyllä punaisten lyhtyjen alueella De Wallenissa. Pidän oman kurssiesitykseni kannabiksen ja prostituution juridisesta tilanteesta ja ratkaisuista Suomen ja Alankomaitten välillä. Monster Energyllä vaikutti olevan jokin kampanja meneillään ja saimme ilmaiset energiajuomat, eipä ole moista täälläpäin näkynyt.
Kolmas päivä alkaa jälleen aamiaisella hostellissa. Vierailimme Bloemenmarkt-nimisellä kukkatorilla, jota edelsi kurssiesitys tulppaanimaniasta, eräästä maailman ensimmäisistä hintakuplista. Torilta kävelimme Rembrandtinaukiolle (holl. Rembrandtplein), jossa pidettiin esitys Alankomaitten taiteen kultakaudesta ja alustus Vincent van Goghista, jonka museoon matkasimme seuraavaksi.
Siirtymäaikaa kohteitten välillä oli useimmiten runsaasti, ja kävelin pitempää reittiä museolle. Satuinpa myöskin törmäämään jälleen Monster Energyn ilmaisjakelukampanjaan ja sain jälleen ilmaisen energiajuoman. Museo on ehdottomasti vierailun arvoinen, van Goghin maalaukset ovat todella kauniita ja yksityiskohtaisia. Vierailimme van Goghin museon jälkeen modernin taiteen museo Mocossa, jota jälleen edelsi alustus kantaaottavaan nykytaiteeseen. Vastoin omaa ennakkokäsitystäni, katu- ja nykytaiteella on todella usein myös sanomakin.
Neljäs ja viimeinen päivä alkaa jälleen aamiaisella hostellissa. Vierailimme Noorderkerk-kirkossa, jossa oli immersiivinen show van Goghin ja Rembrandtin taiteesta. Osa makasi patjoilla kirkon lattialla ja toiset istuivat tuoleilla, kun kuuntelimme ja katselimme kirkon seinille ja kattoon heijastettua multimodaalista esitystä taiteilijoitten elämästä ja työstä. Tämän jälkeen kävimme Waterloopleinin kirpputorilla ja läkähdyin kevätauringossa, mutta sen siitä saa kun pukeutuu mustaan. Matka kohti Amsterdamin keskusrautatieasemaa alkoi ja lopulta kohti Suomea, jossa olimme yhdeltätoista illalla paikallista aikaa.
Huomasin matkan aikana (sama toistui Krakovassa kaksi vuotta takaperin eräällä toisella opintojaksolla), että sosiaalinen kanssakäyminen on helpompaa ja miellyttävämpää matkalla, nyt näin pienissä piireissä pysyttelevänä henkilönä. Tämä lopulta päättyi siihen, että eräs ykkönen (tiedät kuka olet) kysyy, että onko vaatekaapissani muita kuin mustia vaatteita. Vastasin kielteisesti, ja hieman myöhemmin samainen henkilö (tiedät kuka olet) kysyy vanhuuden tuomista selkävaivoista. Yliabius on mukavaa, jotkut ykköset ovat niin ihanan huolehtivaisia :3
Tämä oli nopeahko katsaus mahtavaan matkaamme. Muistakaahan lukea tämäntyyppisten lisäksi myös kirjoja!
Vitsanen 